Eiiiiiii nukuta. Stressiä kai, liian isoja asioita pyörii mielessä, ja minä vain pyörin sängyssä yö toisensa jälkeen. Luulin että se olisi vain päivärytmin sekoilua pyhien jälkeen, mutta sama kaava toistuu joka ilta. Eikä väsytä; ei aamulla, ei töiden jälkeen kotiin tullessa eikä illalla. En oikein ajattelekkaan yöllä mitään, kuuntelen vaan ääniä ja odotan unta. Rasittavaa.

Ne isot asiat ovat oman kodin ostaminen, naimisiinmeno ja vauvahaaveet. Siinä kai sitä on jo tarpeeksi. Niitä on kaikkia lykätty yhä uudestaan ja uudestaan, ja nyt tuntuu että kaikki pitäisikin hoitua yhtäkkiä kerralla. Omasta kodista on haaveiltu jo kauan, ajatuksissa oli, että ennenkuin lapsi aloittaa koulun, olisi pysyvä koti. Mussukka haaveilee omasta työhuoneesta, jossa minä tai pikkumies ei häiritsisi ohjelmointikoodin naputtelua. Ja naimisiin, ihan vaan siksi että minun mielestäni se tulee ennen jälkikasvun määrän lisäystä. Entäs se jälkikasvun lisätilaus sitten? Kyllä minusta tämä yksikin on ollut ihan hyvä tilanne, mutta mussukka tottakai haluaisi ihan omankin. Ja tietysti leikkikaveri ajatukena on ihana, mutta ikäeroa tulisi jo nyt likimain 6 vuotta, ja ainakin omassa lapsuudessa se oli aika paljon. Pillerilevy tyhjenee parissa viikossa, ja mussukka toivoi että lisää en hakisi. Kai se vähempikin pistää mietityttämään.