Heti se taas iski, se ikävä. Ihan on jo samanlainen tunne kun silloin reilu vuosi sitten, kun odottelin mussukan muuttoa. Mussukka on tänään kolmatta päivää pois, ja mahassa menee perhosia kun kuulee edes äänen puhelimessa. Soiteltu on joka päivä pari kertaa ja tekstarit kaupanpäälle. Ihan hyvä merkki siitä että suhde on edelleen sitä vaaleanpunaista vaihetta menossa, eikö? Jotenkin se on tuntunut alusta asti, että tämän miehen kanssa se vaihde ei koskaan lopukaan.

Pikku prinssin kanssa on ollut kivaa kotona, on leikitty junaradalla, katsottu yhdessä piirrettyjä, syöty lempiruokia ja vaan oltu. Ja kauhean hyvällä päällä ollaan molemmat. Aamuherätykset ja päiväkotiin/töihin menot on sujuneet tosi mallikkaasti, ihanaa.

Päivän mietelauseeksi sopii tämä sähköpostiviestistä poimittu filosofinen ajatus:

Rakkautta on silloin kun näkee jonkun mutta se tuntuukin mahassa.- Sofia 5v.