Uneton yö. Ihana yö. Puoli iltaa setvittiin mesessä, että mikä mua taas rassaa. En tiedä onko mulle vaan vaikea olla mieliksi vai miksi aina kiehahdan, vaikkei ihan tosissaan miettien syytä taida ollakkaan. Mussukka koitti kysyä, että mikä on ja mitä voisi tehdä että saisi mut paremmalle tuulelle, mutta en osannut sanoa mitään. Oliskohan keskenmenolla ollut vaikutusta, että olen yhtäkkiä niin kovin omistushaluinen ja hellyydenkipeä; aina pitäisi olla kylki kyljessä, kun on hetkikin aikaa. Murjotus iskee todella pienestä; jos en saa huomiota heti kun olisi yhteistä aikaa, tai jos mies juttelee kaverin kanssa keskellä yötä, kun vihdoin oltaisiin rauhassa kaksin. Eihän sitä miestä häkkiin voi laittaa, enkä haluaisi ahdistaa, mutta joku omituinen vimma on päällä.
Juteltiin sitten vaan niitä näitä, kunnes pääsin kotiin. Illalla katsottiin elokuva, ja sen jälkeen aikaisin petiin, koska kummallakin oli aamuherätys edessä.
Aamulla olin yhtä hymyä. Se todella tietää mitä tekee.
Kommentit