Se lääkärin tapaaminen oli aika nopeasti hoidettu. Eipä siellä kyllä varsinaisesti mitään selvinnyt; ihottuman alkuperää selvitellään vielä verikokeiden avulla, kun kuulemma voi laueta vaikka jostakin tulehduksesta. Mitään apua kutinaan ei oikein ole, allergialääkkeet eivät oikein tunnu missään. Jotakin rasvaa voisi koittaa, ettei ihan verille asti tule kynsittyä. Keskenmenosta sinänsä on - fyysisesti ainakin - jo toivuttu, mutta verikokeita sekin vielä teettää, että saadaan hormonit tarkistettua. Jospa sitä huomenna koittaisi vääntäytyä laboratorioon.

Tänään koin aivan uskomattoman hienon tapaamisen. Töihin tullessani bussipysäkillä oli nainen, joka tervehti englanniksi ja kysyi sitten, mahtaisiko bussi tulla pian. Sen jälkeen puhuttiin niitä näitä, jatkettiin vielä bussissakin, kunnes hän jäi kyydistä pari pysäkkiä ennen minua. Uskomatonta miten joskus tulee vastaan näitä ihmisiä, joiden kanssa on heti kuin tuttu. Kymmenessä minuutissa ehdimme tutustua toisiimme ja käydä läpi kaikenlaista ystävyyssuhteista maiden välisiin kulttuurieroihin. Tästä henkilöstä ja hänen kanssaan käymästäni keskustelusta jäi kerrassaan aurinkoinen mieli, tuntui kuin olisin enkeliin törmännyt.