Sain soitettua ne laboratorio-tulokset, mutta eipä niistä tullut hullua hurskaammaksi. Raskaushormonia ei enää ollut, joten siltä osin kaikki "kunnossa". (En vieläkään oikein miellä että mikään sillä saralla olisi kunnossa, juurihan koin keskenmenon, herttinen sentään.) Ihottumaa varten otetussa verenkuvassa ei näkynyt jälkiä mistään tulehduksesta, joten hoitokeinoja ei ole tarjolla. Lääkärin epäilemä punatäplähilseily pitäisi mennä ohi muutamassa viikossa itsekseen, tosin sen ei pitäsi kutistakaan. Viikko mennyt tämän raapimisen kanssa, ja yöt alkaa olla melko unettomia. Ei paljon lohduta kun sanotaan että odota muutama viikko.

Mussukka yllätti tänään, kertoili ajatuksiaan nykytilanteesta ja mitä haluaisi tehdä, mitä asioita haluaisi muuttaa. Oli pakko kysyä, että onko tänään jotain sattunut, kun teksti oli niin vakavaa ja jotenkin erilaista kuin tähän asti. Hän vain sanoi miettineensä asioita, ja toisaalta kyllästyneensä siihen, miten ne nyt ovat. Jotenkin tuntui että hän on löytänyt itsestään aivan uuden puolen, sen joka haluaa ottaa paremmin vastuuta itsestään ja elämästään, ja todella tehdä töitä sen eteen, että asiat etenevät ja kaikilla olisi hyvä olla. Ihanaa.