Vietin töiden jälkeen muutaman tunnin kaupungilla ystävän kanssa ja menin myöhään kotiin. Olin syönyt jo päivällä, ja sanoin mussukalle mesessä, että laittaa itselleen jotain ruokaa. Edellinen yö jäi lyhyeksi, joten olin tosi väsynyt kun menin kotiin. Siellä odotti mussukka ruoan kanssa. En jaksanut olla hetkeäkään hereillä, vaan painuin pehkuihin. Joskus myöhemmin heräsin siihen, että olohuoneesta kuului puhetta. Arvelin, että on jo myöhäinen yö.

Mussukka istui sohvalla ja nuokkui kuin zombi. Sanoi jotain ambulanssista. Mietin sekunnin tai kaksi. Kävelin vessaan. Altaan reunalla oli juomalasi. Altaassa kaksi levyä unilääkkeitä. Tyhjiä.

Pikainen tarkistus kunnosta. Puhelu 112. Mussukka kyljelleen. Puhelu ystävälle. Vaatteet päälle. Vaatteet päälle miehelle. Alaovi auki. Ambulanssi ja miehiä punaisissa vaatteissa. Mittauksia ja laskentoja. Hissiin, ulos, autoon, ensiapuun. Ajoin perässä omalla autolla 100km/h ja soitin äidille kännykällä. Ja mussukan ystävälle. Havahduin siihen ettei kaista meinaa riittää, ja pistin puhelimen pois. Seuraavaksi se soi sairaalan pihalla, kun miehen äiti soitti. Kerta kai se on ensimmäinenkin kun lähisuvun kanssa puhelimessa jutellaan...

Sen jälkeen on ollut aika sumua.