Ensimmäinen. Se on kai aina outoa.

Suurin osa asioista tässä elämässä näyttää jo vetävän toista kierrosta. Toinen mies, toinen lapsi tulossa, työpaikka on jo kyllä enemmän kun toinen, asuinpaikkakin jo viides. Elokuvissa uusinnat on aina paskempia kuin ensimmäiset, mutta tosielämässä siperia opettaa, eikä samoja virheitä tule kai montaa kertaa toistettua. Vaikka mistä sitä aina tietää, joskus toteaa vasta kymmenen vuoden päästä että tulihan tuokin kämmättyä.

Joskus tuntui että voi kun löytäisi sen restart-napin, kun tuli valittua tälle taipaleelle vaikeusasteeksi vähintään legendary, mutta niin kuin äidille eilen puhelimessa sanoin, aina sitä tuntuu jaloilleen putoavan. Eihän elämän ole tarkoituskaan olla helppoa, en ainakaan itse usko. Nauttia siitä voi silti.