Käytiin eilen illalla visiitillä uudessa asunnossa. Halusin näyttää paikan mussukalle heti kun saan avaimet, että hänkin sentään näkee sen ennen muuttoa. Tuntui niin hassulta vuokrata yhteinen asunto toisen sitä näkemättä, mutta ilmeet ja kommentit olivat sen mukaisia, että valinta miellytti. Hän vain käveli asuntoa ympäri ja ihasteli! Tottahan se on, että uusi paikka on tosi ihana, se oli ensimmäinen mitä kävin katsomassa, eikä sen jälkeen mikään muu näyttänyt yhtä hyvältä.

Puhuimme eilen rentoutuneesti juuri ennen nukahtamista, kuinka hyvältä kaikki nyt vaikuttaa. Kaikkien pienempien ja suurempien pulmien jälkeen kaikki on aikalailla loksahtanut paikoilleen nyt loppuvuoden aikana. Sanoinkin, että minä taidan tykätä tästä marras-joulukuun vaihteesta, silloin tapahtuu aina jotain hyvää (viime vuonna tähän aikaan odottelin joulukuun alkamista, ja mussukan varattua lentopäivää).

Siitä lähtien, kun mies sai tämän nykyisen työpaikkansa, kaikki vaan jotenkin alkoi sujua. Muutto ei todellakaan harmita, koska uusi asunto on niin paljon mukavampi ja se hoitopaikkakin vaikuttaa kivalta. Ja me vaan ollaan niin tolkuttoman rakastuneita. Kunpa tämä kestäisi ikuisesti!