Niinhän siinä sitten kävi että Mussukalta lopahti työt ihan yhtäkkiä. Kahta viikkoa aiemmin vielä sanoivat että joo kyllä jatkuu, mutta määräaikaisen sopparin viimesenä päivänä sanoivatkin että se oli sitten siinä. Olivat vissiin menettäneet ison asiakassopimuksen firmalta 4 päivää aiemmin (veikkaan että juuri sen ainoan mikä sitä puljua on pitänyt pystyssä) joten ei ollutkaan töitä mitä tehdä.

Siitä seuraavat muutama päivä oli aika rankkaa. Mies ei paljon sohvalta noussut. Omat hermot ei kovin kauaa kestäneet, kun ei edes työkkäriin eikä Kelaan viitsinyt vaivautua, sanoin vähemmän kauniisti että nyt niskasta kiinni ja liiikkeelle. Sen päivän ilta meni hiljaisesti... ja seuraavakin päivä. Ei sanaakaan.

Eilen oli kotona yllätys; asunto siivottu, toimistoasioinnit hoidettu, ylimääräisiä tavaroita kannettu varastoon! Autoin loppuun siivoamisen ja pyöräytin hyvää lasagnea joka syötiin punaviinin kanssa. Piristi kummasti molempia.

Ai niin, ja se meidän ylimääräinen autokin on vihdoin myyty, johan se neljä kuukautta seisoi tien varressa.

Kyllä se tästä taas.