Pakko kirjoittaa jotakin kuulumisiakin, ettei mene ihan linkittelyksi koko touhu.

Työputki menossa, muutama lopettanut ja siihen parit sairaslomat päälle tietää sitä, että puhelin piippaa vapaapäivänäkin (niinkuin eilen). No, rahakas yövuoro, eipä ollut muutakaan suunnitelmia illanvietoksi. Eikä nyt tuntunut niin pahalta lähteä töihin, kun poika suhtautui siihen ihan ok. Kerroin vaan, että äiti lähtee illaksi töihin taas. Joskus on tehnyt tiukkaa lähteä, kun poika kysyy nappisilmillä saako tulla mukaan, tai melkein itkua tuhertaen sanoo että älä äiti mene. Se vaihe on onneksi nyt jäänyt pois, poika on ilmeisesti huomannut, että töistä tullaan aina takaisin kotiin. Lisäksi olen koittanut kertoilla, että töissä täytyy käydä, että voi taas ostaa kaupasta kaikkea kivaa, kun siihen tarvitsee rahaa, ja sitä taas saa, kun käy töissä. Joku päivä poika sanoikin, että "äiti menee töihin että voi ostaa suklaata." Niinpä niin.