Me ollaan muutettu! Todella rankka viikonloppu takana, onneksi on tässä muutama vapaapäivä että ehtii kasata uutta kotia. Pakkausaikaa oli kolme työpäivän jälkeistä iltaa/yötä, ja tavarat siirrettiin vuokrapakulla yhdessä päivässä (meni aika tarkkaan 10 tuntia). Onneksi saatiin apulaisia kantamiseen, ei siitä kaksin mitään olisi tullut.

Ensimmäisenä iltana kotona kiersi vain kapea polku huoneiden keskellä, laatikoiden ja säkkien välissä. Minä painuin panadolin voimalla nukkumaan, kun selkä jo huusi armoa, mutta mussukka oli raatanut vielä puoli yötä, ja aamulla näytti jo toiselta. Sunnuntai jatkettiin raivaamista ja vähitellen paikat alkoivat näyttää kotoisalta. Tavalliseen tapaan olohuonetta piti pyöritellä pariin kertaan ennenkuin se miellytti silmää. Sauna kerettiin jo tietysti testata, hyvältä tuntui.

Tänään kävin hakemassa pojan kotiin, oli rattoisaa ajella vesisateessa - ja kuunnella lasten musiikkilevy noin kolmeen kertaan läpi. Enpä muistanutkaan miten kivoja ne rallatukset on. Kylläpä oli kierreltävää ja kyseltävää, kun pikku herra tutustui uuteen asuntoon. Oma huone löytyi kyllä noin viidessä sekunnissa, ja kun pikkuautot löytyivät, oli ilmeisesti kaikki oleellinen tarkistettu.

Tunnelmaa kuvaillakseni, tässä yksi keskustelu eiliseltä;

- Kulta, jos näet jossain sitä laatikkoa, missä on kaikki lääkkeet, niin hihkaise.

- Minkälainen laatikko?

- No semmoinen punainen mihin sinä keräsit vessasta loput tavarat.

- R-right.

(Meillä on kolmekymmentä (30) vuokrattua muuttolaatikkoa, jotka ovat kaikki identtisiä, saman kokoisia ja yhtä punaisia. Ne ovat siistissä pinoissa päällekkäin, eikä kukaan tiedä mitä missäkin on.)

Hiusharja löytyi jo. Ja paistinpannu.