Ihan unohtui kertoa siitä psykologivisiitistä. Se meni aika perseelleen.

Suunnitelma oli, että minä menen suoraan töistä (olin pari tuntia siis palkattomalla), ja tavataan suoraan mt-keskuksessa. Menin paikalle pikaravia ehtiäkseni ajoissa (ja minähän en saa hiota koska se alkaa kutista aivan vietävästi), ja totesin olevani yksin. Kello lähestyi sovittua aikaa, eikä ketään näkynyt. Eikä mussukan puhelin ollut päällä. No, mitäs minä siinä sitten voin tehdä. Sanoin tädille, että ei täällä taida nyt olla muita kun minä. Totesimme, että aika on kumminkin varattu, mitäpä sitä haaskaamaan. Menin siis ja juttelin tädin kanssa mussukasta ja mussukan asioista liki tunnin. Välillä sävähti mielessä, että en tiedä mitä kaikkea mussukka haluaisi kertoa, luottaako hän jo tätiin. Kerroin siis mitä tiesin ja ajattelin asioista, ja se tuntui auttavan kovasti tätiä, hän kun ei osannut englantia niin että olisi oikein päässyt kunnolla puhumaan mussukan kanssa. Tulkki välissä tökkii aika lailla. Tuloksena oli, että toimisto etsii työntekijänsä joka eniten taitaa englantia, ja tavataan seuraavan kerran hänen luonaan. Kutsu tuli jo postitse, pitää hommata se päivä vapaaksi ettei käy sama kämmi uudestaan.