Menipä eilen vartti puhelimessa exän kanssa ja toinen hänen äitinsä kanssa.

Siis  - pojanhan piti olla koko joulu alunperin sääntöjen mukaan >> mutta kun minulla onkin se aatto töitä niin ajattelin hermostuksissani että menkööt isälleen aatoksi niin on mukavampi pojalle >> sanoin sitten myös hakevani pojan kuitenkin meille joulupäivänä, niin tulee sitä joulua vietettyä täälläkin niinkuin pitikin >> nyt kuitenkin ex sanoi ettei pääsisi hakemaan poikaa kun vasta perjantaina 22. päivä, joten reissusta olisi tullut vain 3:n päivän mittainen >> ehdotin sitten että jos hän hakisi pojan vasta tapaninpäivänä, niin voisi olla siellä sitten kauemmin, kun on kuulemma hänelläkin se välipäiväviikko vapaata >> mutta tämä ei käynytkään kun tulee kuulemma liian pitkä aika minun luonani ja mummillekkin oli kuulemma jo luvattu että poika tuleekin sinne joulunviettoon >> ja sitäpaitsi se on muutenkin kuulemma minun vuoroni joustaa kun hän on mielestään joustanut edellisellä kerralla, kun piti poikaa viedä paikasta toiseen ja mummin mieliksi ei vietykään.

Huoh.

Soitin hetken päästä mummille ja kysyin että mitäs me nyt sovittaisiin, ja hänpä ehdotti samaa kuin minä, eli että vaihdetaan vasta tapaninpäivänä. Se siitä. Pitääkö sen vaan ihan periaattesta väittää kaikkeen vastaan, kun sille päälle sattuu?