Se on tullut jo todettua moneen kertaan, että mielenterveysongelmista kärsivien on liki mahdotonta päästä hoitoon. Jollet uhkaile vähintään itsemurhalla, ei tarjota muuta kuin pilleripurkkia toisensa jälkeen ja kotiin. Meillä kun vielä on kielimuuri kaupungin terapeuttien kanssa, he nostavat kädet pystyyn ja käskevät yksityisille, jotka taas myyvät kaikki ei-oota. Ihmetelkää siinä sitten mistä niitä kaikkia outoja kaduille tulee, eihän täällä kukaan hoitoa saa kuitenkaan vaikka kuinka ruikuttaa.

Tänään oli miehellä taas tapaaminen lääkärin kanssa, tai siis jonkun hoitajan kanssa kai (itse hän kutsuu naista sihteeriksi, kun on saanut sen käsityksen ettei hän oikein mistään mitään tiedä). Kovasti oli käsketty itse etsiä terapeuttia, jos ei lähempää niin tervemenoa Helsinkiin sitten. Sen verran olivat päättäneet jotakin tehdä, että kutsu sairaalaan on kuulemma tulossa. Ilmeisesti testaavat jotain uutta lääkettä taas, mutta mies ei yhtään tiennyt koska pitää mennä ja kauaksiko aikaa.

Niitä päiviä joilloin toivoisi osaavansa edes jotenkin auttaa.