Aika ihana aamu. Kuuden jälkeen odotin bussia töihin ja mittarissa oli jo +20 astetta. Eilen illalla se näytti +29, mutta henk.kohtaisesti tuntui vielä lämpimämmältä kun vieläkin piinasin itseäni jonottamalla Soneran aspaan. Ei tulosta, taaskaan, jonotiedote väitti 10 minuttia, mutta luovutin puolen tunnin jälkeen. Ainoa, mitä aion enää Soneralle sanoa on kaiken mahdollisen irtisanominen, heti kun ne halvatun kestosopparit lakkaavat olemasta. Kyttään lehdistä puhelinpakettiliittymiä, mutta nekin on sitten kahden vuoden riippakiviä.

Äsken tuli tekstari kaverilta joka asuu muutaman korttelin päässä, ilmoitti että nettiyhteys on palannut. Eihän se vienytkään kuin kolme päivää! Aikoinaan taloyhtiö-liittymän kanssa kirosin pienen firman huoltoaikatauluja, mutta täytyy todeta että tässä asiassa koolla ei näytä olevan minkäänlaista merkitystä. Miten se on mahdollista että Soneran kokoinen firma kyykyttää asiakkaitaan surkealla asiakaspalvelulla ja jatkuvasti katkeilevilla yhteyksillä, joiden korjaaminen kestää luvattoman kauan?

Nyt pitää palauttaa ajatukset siihen aurinkoon, jota ei toimiston uumenista kyllä näe. Kyllä tästä vielä hyvä päivä tulee. Tänään on rv11 täynnä. Vähän väliä vihloo tai yököttää, lähinnä iltaisin, enpä taida kovin kummoista seuraa kotona olla kun lojun vaan sohvan nurkassa tyynyjen seassa. Eilen juuri tokaisin miehelle, että näinköhän jaksat vielä reilun puoli vuotta kuunnella kun kitisen. Aikoi se jaksaa, mussukka.