Eilisilta oli ihana; oltiin kotona kaksin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Ohjelmassa elokuvia, jäätelöä ja muita herkkuja, sekä kaikenlaista hellimistä. Olen korviani myöten rakastunut.

Mummu lähti kotiin päivällä, ja se oli yhtä vaikeaa kuin aina. Lähtöä lykätään aina muutamalla päivällä kun mummu sanoo ettei haluakkaan vielä mennä; "jos minä sitten huomenna." Mummulla oli erityinen kommentti; sanoi että näytän samalta kuin rippikuvassa, jonka ottamisesta on vierähtänyt jo... 15 vuotta? huh. Olen viime vuodet ollut niin väsynyt ja stressaantunut, että näytin jo vissiin ikälopulta. Nyt olen kuulemma niin muuttunut edukseni, että näytän ihan samalta kuin siinä kuvassa. Sitä se lempi kuulkaas teettää!

Piristin itseäni eilen muutenkin, kävin helmiostoksilla ja väänsin samantien korvakorut, ihanilla läpikuultavilla strassisydämillä ja roosanvärisillä helmillä. Niin söpöt, pakko oli laittaa tänään päälle vaaleanpunainen paita että voi käyttää niitä heti. Haaveilen jo rannekorusta niiden kaveriksi, rasiassa odottelee saman roosan sävyisiä makeanveden helmiä ja muuta mukavaa.

Mutta ensin on työpäivä edessä, ja sitten aiottiin elokuviin. Edessä mukava päivä.