Iltavuoroputki käy hermoille. Toisaalta kiva, kun aamulla saa löhötä pitkään, nyt kun mummu on pojan kanssa. Mutta sitten illalla kellonkyttääminen alkaa pitkästyttää. Kulutan aikaa lukemalla netistä kaikkea kummallista, mitä en kotona varmaan koskaan lukisi, mutta tekemisenpuutteessa kynnys on aika pieni. Hyvä puoli tässä viikonlopussa on se, että asiakkaat taitaa olla kaikki lomalla, kun eivät kovinkaan paljon käy aukomaan päätä, vaikka mikä olisi.

Kotona on ollut leppoisaa. Mussukan kanssa jo suunniteltiin, miten seuraava viikonloppu vietetään, kun todennäköisesti ollaan kotona kaksin. Tulossa parit hyvät elokuvat ja pelkkää löhöilyä ja hellimistä. Nami.

Välillä huvittaa kotiväen touhut, kun yhteisen kielen puuttuminen aiheuttaa outoja tilanteita. Niin kuin tänään. Mies haki kaupasta jauhelihaa ja suunniteli spagetin tekemistä, sitten mummulle tuli nälkä ja hän kaivoi perunoita jääkaapista. Mussukka tuli hädissään meseen kysymään, että mikäs nyt eteen, ei sille perunat vanhan kansan malliin maistu. Minä sitten laittamaan tekstaria mummulle, että ei kiitos tarvitse tehdä sitä ruokaa, kun mies aikoi tehdä sitä spagettia, lepo vaan. Sitten mummu meni sanomaan miehelle että sopii, joka taas kysyi mesessä että mitä se mahtoi sanoa. Hupaisaa.