Uutta on se, että kotona on taas tilanne vähän muuttunut. Mussukka nimittäin pääsi töihin! Puhelinsoitto maanantaina, haastattelu keskiviikkona, toinen puhelinsoitto iltapäivällä ja torstaina heti jo töihin. Nopeaa, eikö. Yhteinen aika romahti yhtäkkiä aivan minimiin, kun nyt on nämä vasta-aloitetut urheiluharrastuksetkin. Minulla se taitaa kyllä lopahtaa alkuunsa, kun poika on jo hoidossa työpäivän ajan, niin mieluummin olen hänen kanssaan kotona kuin vien toiseen hoitopaikkaan että itse pääsisin salille. Toivotaan että töitä riittää pidempäänkin, tämä ensimmäinen projekti on vain pari kuukautta, mutta työnantaja on senverran iso talo, että luulisin sieltä jotakin löytyvän. Nappipaikka tuntuu mussukalle olevan, talo täynnä väkeä josta juuri kukaan ei tunnu puhuvan suomea, kaikkea muuta kylläkin, ja uusimmat vimpaimet ja pelivälineet käytössä. Nyt on vähän odottava mieliala, katsotaan miten tämä taas tästä lähtee.