Ihmeellistä miten yksi puhelu voi imeä kaiken energian. Kolmeen viikkoon ei exästä kuulunut mitään, ja sitten se soittaa hakevansa pojan parin tunnin päästä. Ja toisi kahden viikon päästä, kun on kuulemma joku joka voisi hoitaa poikaa vaikka hän on töissä. Eli uusi emäntä siis. (voi raukkaa, toivottavasti se tulee pian järkiinsä.) Kaksi kuukautta oltiin sitä mieltä, että missään nimessä ei voi auttaa kun lapsen hoitaja on koko kuukauden lomalla, vaan on aivan oma asiani miten hankkiudun töistä vapaalle, että voin olla kotona. Sitten kun sovin mummun kanssa, että hän hoitaa kolme viikkoa, niin sitä vapaata tietysti yllättäen on. Ja nimenomaan sen kolmen viikon jakson keskimmäinen viikko. Esitin vastalauseen kaksi kuukautta kyhättyjen aikataulujen romuttamisesta ja sain kuulla olevani hankala, kun estän tapaamiset.

Sen puhelun loputtua hiivin takaisin sänkyyn ja vaivuin takaisin untenmaille. Kello yhdeltätoista keskellä päivää. Mikä sinänsä ei ollut aivan huono asia, koska tänään tupsahti yövuoro töitä. Mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella kännisiä ihmisiä ja kytätä kelloa, kihisten kun se keikka, minkä olisin halunnut nähdä, menee sivu suun.