Tämän parissa vietänkin tämän työpäivän hiljaiset hetket.

Se on kumma miten hyvää tekee kuulla ajatuksia ja kokemuksia sellaisilta, joilla on elämässään jotakin samaa kuin itsellä. Pieniä muistutuksia siitä, että muillakin on ollut samoja tilanteita ja niistä on selvitty. Usein tuntuu, ettei tämmöistä sotkua voi ollaa kellään muulla; avioero kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, oman yrityksen myynti, uuden elämän aloitus pienen lapsen ja uuden kumppanin kanssa - joka sattuu vielä olemaan maahanmuuttaja, ettei arki kävisi tylsäksi.

Tämä vuosi on ollut vaikea. Oikeasti olin sitä mieltä viime vuoden jälkeen, ettei se _voi_ mennä tästä vaikeammaksi, mutta kuluva vuosi ei ole päästänyt juurikaan helpommalla. Ongelmat vaan ovat muuttuneet erilaisiksi, jollain tavalla ehkä helpommiksi (mikä juuri keskenmenon saaneena ei ole ihan pieni juttu sanoa.) Viime vuosi sisälsi avioeron, yrityksen myymisen, muuton yhteisestä kodista pojan kanssa erilleen, ja hyvin pian sen jälkeen (niin pian että muita hirvitti) uuden kumppanin muuton Suomeen minun luokseni. Ne olivat kaikki vaikeita asioita, joita oli henkisesti rasittavaa käsitellä. Monessa vaiheessa jo tuntui, ettei pää kestä, mutta kuitenkin kaikki muutokset olivat parempaan suuntaan.

Tämän vuoden puolella ongelmia ovat lähinnä tuottaneet raha ja terveys. Rahan tulo pieneni aika roimasti kun siirryin työntekijäpuolelle, mutta niinkuin jo aiemmin totesin, muilta osin tilanne kotona on niin paljon parempi ettei se rassaa läheskään samanlailla. Mussukkaa se kyllä rassaa; uudessa maassa ilman työpaikkaa ja kieltä osaamattomana ei ole niitä helpoimpia juttuja. Ja sitten se keskenmeno. Ja nyt tämä kutina. Ja miljoona pienempää juttua.

Lääkäri katsoi pää kallellaan ja totesi että "sinulla sitä ei sitten ole ollut onnea tänä kesänä."