Otin sitten taas eilen piuhat. Ja arvatkaas mistä? Siitä, että mussukka halusi kupin kahvia. Nii-in.

Hermostuin suunnattomasti, koska meillä oli puoli tuntia aikaa, ja tietöiden takia jouduin kiertelemään vähän kauempaa kahvilaa etsiessäni, enkä halunnut myöhästyä sovitusta tapaamisesta. Olimme sisällä kahvilassa 15 minuuttia lähdön jälkeen, ja tiuskaisin miehelle että hae nyt se kahvisi. Ja siitäkös vasta riemastuin, kun se siinä vaiheessa sanoi ettei haluakkaan. Ei ehkä huvittanut enää ajatus kahvikupposesta, kun latelin täydeltä laidalta vieressä, mutta periksi en antanut vaan käskin hakea kahvinsa, kun se kerran niin pakko oli saada.

Mussukka katsoi silmiin, huokaisi, ja haki kahvin, joi sen niin nopeasti kuin pystyi, ja ilmoitti olevansa valmis lähtemään. Äitini katseli touhua vierestä ja kommentoi sanoen "Teillä taitaa olla erilainen temperamentti." Olimme tapaamisesta myöhässä ehkä minuutin.

Illalla pyysin mussukalta anteeksi. Sanoi olevansa jo tottunut.